Kuukausittainen arkisto: maaliskuu 2016

Miksei suomalaisten kanssa tehdä yhteistyötä? 6 syytä

Brutal young man shaving himself with rusty dull axe

Maailma on pullollaan eri vaihtoehtoja kansainväliseen yhteistyöhön yhteisten tarjousten, toimitusten ja projektien muodossa. Näistä ovat hyvinä konkreettisina esimerkkeinä Euroopan komissiolle tehtävät tarjoukset sekä rahoitushakemukset. Vastaava iso markkina on eri maiden tekemät julkiset hankinnat. Lähes poikkeuksetta vaatimuksena näissä onkin kansainvälisten konsortioiden tarjoaminen. Mutta mikä siinä sitten tökkii, kun suomalaiset eivät ole juurikaan mukana kansainvälisissä konsortioissa?

  1. Vetovastuuhun kaivataan toimijaa, jolla on sopivia referenssejä

Hankkeet ovat yleensä kokoluokissaan sellaisia, ettei yksittäinen pieni suomalainen toimija pysty vetämään hanketta mm. siksi, ettei se ole ollut koskaan mukana kansainvälisessä konsortiossa. Vaatimuksena on usein aikaisempi osallistuminen kansainväliseen hankkeeseen. Varsinkin konsortion veturin osalta tämä on lähes välttämätöntä. Monelle kuitenkin riittäisi partnerina tai alihankkijana toimiminen, muiden hoitaessa suhteet ulkomaisiin päämiehiin. Näitä päämiehiä pitää siis kurinalaisesti etsiä päästäkseen mukaan yhteistyökuvioihin.

  1. Suomalaiset eivät ole mukana riittävän laajoissa verkostoissa eikä verkostoa ylläpidetä

Mistä niitä kyselyjä sitten tulee? Tähän on olemassa neljä kanavaa:

  1. Omat ulkomaiset tuttavat, jotka tietävät kiinnostuksen kohteenne
  2. Sopivan päämiehen kurinalainen etsintä avoimeen kyselyyn liittyen tai julkisten partneroitumispyyntöjen kahlaus
  3. Oman kuvauksen lisääminen soveltuville partneroitumissivuille
  4. Hyvä asiantuntijuusbrändi sekä internet –näkyvyys/löydettävyys

Kaikille näille on yhteistä se, että teette osaamisenne ja toiveenne tutuksi verkostollenne. Siihen liittyy paljon suomalaisille vierasta chit-chattiä – verkoston ylläpitoa siis. Harva tosin soittelee ulkomaisille verkoston jäsenille ihan vaan huvikseen. Mutta voisihan sitä vaikka ehdottaa pientä skype-kokousta aina puolivuosittain, jossa katsotaan miten maailma makaa ja ollaanko vaikka joillain tulevilla messuilla yhtä aikaa.

  1. Suomalaiset eivät seuraa aktiivisesti muuta kuin HILMAA

Jokaisessa maassa on omat HILMAnsa, joita tulisi seurata. Ei ole aikaa tai halua. Eikä tarvitsekaan olla, sillä kaupat usein alustetaan jo ennen kuin ne ovat ”ulkomaiden Hilmoissa”. Näin se vaan toimii. No, onko minulla sitten mitään mahdollisuutta saada näistä kauppaa? On tietenkin, sillä kun alkaa tehdä työtä tuon eteen, alkaa päästä jyvälle kuka niitä kauppoja siellä napsii. Sen jälkeen vaan armotonta jalkatyötä ja näitä tahoja jututtamaan sekä jalkaa oven rakoon tunkemaan.

Usein Suomi-brändi on hyväksi kv-hankkeissa, jolloin maamme toimijat voidaan ottaa mukaan ihan pelkästään poliittisista syistä. Tällainen ’pelin henki’ ei varmaan haittaa ketään, kunhan kauppaa tulee.

  1. Suomalaisten työtavat poikkeavat muun Euroopan työtavoista

Kun Manner-Euroopan ihmiset ovat saaneet sähköpostinsa hoidettua ja pääsevät aloittamaan luovempaa puolta työpäivästään, ovat suomalaiset jo leimanneet kellokorttinsa kl 15.00CET… Tällöin syntyy yllättävästi viivettä, jotta nopeisiin tilaisuuksiin voisi tarttua. Tilaisuuksia ei itse asiassa välttämättä edes tule, sillä mantereen puolella mietitään, että vasta huomenna voitaisiin kysyä suomalaisilta mielipidettä. Ai niin, mutta nehän ovat aina lomalla ja kun lomailevat, voivat lomailla neljäkin viikkoa kerrallaan. Auto-reply kyllä erehdyttävästi kertoo milloin on suomalaisten lomailun tai reissun aika. Niin, Suomessa muut ihmiset voivat hoitaa kyseistä työtehtävää tuon ajan. Muualla asiaa hoitaa yleensä yksi ihminen, jotta informaatiokatkoksia ei synny ja työ on tehokasta. Työhön kun usein liittyy paljon piiloviestintää, jonka kaksi toisilleen tuttua ihmistä ymmärtävät.

  1. Suomalaiset eivät suhtaudu työhönsä intohimoisesti

Työ ja oma elämä ovat Suomessa toisistaan irrallaan. Kotona tehtävä työ koetaankin tästä syystä kuormittavana. Työn ei ole tarkoitus olla ympärivuorokautista puurtamista, mutta kenties vaikka lounasajan pidentäminen tunnin paremmalle puolelle saisi mielen virkeämmäksi ja kaikille terveemmän lähestymisen työhön osana elämää. Toki, on hyvä rauhoittaa tietyt ajat täysin muille asioille, jotta saa taas riittävän latauksen arjessa jaksamiseen. Intohimoinen työntekijä ei kelloa halua katsoa.

  1. Suomalaiset pelkäävät heittäytymistä ja epäonnistumista

Kokeilukulttuurista on viime aikoina puhuttu paljon. Järjestelmä ei kouluta heittäytyjiä ja kokeilijoita, vaan hienoja alamaisia. Eikä siinä mitään, näitäkin tarvitaan rauhallisessa yhteiskunnassa. Mutta, joidenkin on vaan uhrauduttava ja lähdettävä tekemään jotain sellaista mistä muualla vielä uneksitaan. Tällaiset ihmiset kokevat epäonnistumiset rikkaudekseen. Ehkäpä koulussa voisi olla ”yrityksen ja erehdyksen” oppiaine, jota kautta epäonnistumiset ovat omalta osaltaan onnistumisia.

Kirjoituksen on tarkoitus toimia keskustelun herättäjänä teemalla, voisimmeko muuttaa itsestämme nyt jo jotain, sen sijaan, että luotamme muiden tekevän tämän työn puolestamme. Mikäli tämä kirjoitus osoittautuu erehdykseksi, mitä mahdan siitä oppia?

Lupaan kertoa myöhemmin.

Kirjoittaja, DI, eMBA, Antti Heikkilä on 13 vuotta asunut Ranskassa ja Sveitsissä tehden yritysten kansainvälistämistä ja kv-kauppaa. Nykyään Antti rakentaa kansainvälisiä konsortioita erilaisiin hankkeisiin ja toimitusketjuihin.

Ks. Video kansainvälistymisen aloittamisesta