Kuukausittainen arkisto: helmikuu 2016

3 asiantuntijan näkemys t&k-rahoituksesta

R&D

Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämeri on oppinut paljon kokemuksistaan erilaisten tutkimusrahoitusviidakkojen parissa. Hän toteaa, että Suomen Akatemialta rahoitusta hakiessa kaikki ovat samalla viivalla eikä minkäänlaista ”lobbausta” tarvita. Tekes taasen on asia erikseen, sillä se haluaa palvella liike-elämää ja usein tavata hakijoina toimivat yritykset. Kun tehdään soveltavaa tutkimusta, jossa tulosten jalkauttaminen käytäntöön on osa hanketta, Hämeri luottaa mielellään ulkopuolisten konsulttien apuun esimerkiksi partnerinhakuun liittyen.

Ilmo leikas Suomen Tuotekehitysyhdistyksestä on niin ikään taistellut pitkään julkista rahoitusta tuotekehitysprojekteille hankkien. Hän sanoo, että referenssit merkitsevät paljon - yrityksen on helpompi saada julkista rahoitusta, jos takana on aiempia menestyksekkäästi toteutettuja hankkeita julkisen rahan avulla. Leikas painottaa, että Tekes haluaa nähdä hakemuksissa tulevan liiketoiminnan siemenen teknologisten hienouksien esittelemisen sijaan. Monen mielestä on mukava tehdä tuotekehitystä ja ongelmaksi saattaa muodostua se, että kehittäjä sokaistuu omasta teknologiastaan. Ulkopuolisen konsultin hyödyntäminen on tällöin tarpeen. Rahoittajan esittämiin kysymyksiin vastaaminen ja kotiläksyjen tekeminen auttavat yhteisen kielen löytämisessä rahoittajan kanssa. Finanssilaskelmat ja niistä tärkeimpänä tuotteen hinnoittelu ovat painavaa sanaa. ”Vastuuta ei voi ulkoistaa”, Leikas sanoo eli projektin dokumentaatio ja raportointi on hoidettava tavalla tai toisella. Hän toteaa, että rahoituksen haku ei ole kuitenkaan rakettitiedettä, vaan tärkeimpään kysymykseen ”Kuka on asiakas?” vastaamalla hankkeen käynnistäminen on terveellä pohjalla.

Timo Vasankari Konsulttiyhtymä AJASTA summaa kokemuksiaan t&k-rahoituksesta: ”Yrittäjällä on yleensä käsissään monimuotoinen hanke, jonka toteuttamiseen tarvitaan rahoitusta. Keskeistä on tunnistaa, mihin hankkeen osa-alueisiin ja millaisilla edellytyksillä rahoitusta voi saada. Tarvitaan yhteistä kieltä rahoittajan kanssa.” Hän jatkaa, että vaikka julkista rahoitusta allokoidaan erilaisten teknologiateemojen kautta, yrityksen kannattaa luottaa omaan tuoteideaansa ja ottaa yhteyttä rahoittajaan, esimerkiksi Tekesiin, vaikkei omaan hankkeeseen sopivaa hakuteemaa ensi alkuun näyttäisikään löytyvän. Vaikka ulkopuolista konsulttia käytettäisiinkin hakemuksen työstämisessä, hakijan on oman alansa asiantuntijana aina kontribuoitava prosessissa. Suhteilla ei julkista tuotekehitysrahoitusta yrityksille myönnetä, vaan hankkeen uskottavuus ja taloudellinen potentiaali ratkaisevat – Suomi näyttäisi olevan tässä suhteessa tasa-arvoinen maa.

Hämerin, Leikkaan ja Vasakarin näkemykset viittaavat siihen, että t&k-rahoituksessa ei ole kysymys pelkästään euroista, vaan olennaisesti ottaen myös verkostojen ja yhteistyökumppanien löytämisestä sen alan kehittäjistä, jolla itse toimiii. Tämä pätee Suomen markkinoilla toimiville yrityksille, mutta vielä tärkeämmäksi kyseinen aspekti muuttuu kansainvälisille markkinoille tähdätessä. Pahin virhe on kehittää tuotetta, joka kannattaisi pikemminkin ostaa ja tästä syystä erilaisiin konsortioihin liittyminen on kannattavaa. Googlen avulla ei saa kaikkea markkinainformaatiota selville, kun taas yhteistyötä tekemällä ja verkottumalla voi saada liiketoimintakriittisesti elintärkeää tietoa molemminpuolisen hyödyn tai win-win-win tilanteiden löytämisen kautta.

Ilmo Leikas on päätynyt sellaiseen ohjenuoraan, että pk-yrityksen ei kannata käydä henkisesti veristä taistoa kipailijoidensa kanssa, vaan hän kehottaa näkemään samalla alalla toimivat yritykset potentiaalisina yhteistyökumppaneina. Loppujen lopuksihan on kysymys siitä, miten päästä mahdollisimman pitkälle hyödyntäen käytettävissä olevia resursseja kustannustehokkaimmin.

Katso aihepiiriin liittyvä video tai lue lisätiedot miten kv-konsortioihin pääsee mukaan.